Tag Archives: england

Sää: Illan kaatosateen jälkeen aurinko pilkahteli aamulla. Puolilta päivin alkanut yhtämittainen sade muuttui iltaa kohden sadekuuroiksi.

Yritän näyttää siltä että ymmärtäisin jotain

Aamulla kello seitsemän tuntui pitkästä aikaa mukavalta herätä uuteen päivään. Sänky oli pehmeä ja unet makoisat! Aamupalan teimme omista eväistämme ja ruokana oli perinteinen Englantilainen; kaurapuuroa, hilloa ja vaaleaa leipää voilla. Siivottuamme huoneiston ja pakattuamme tavaramme kävimme isäntäperheen puolella ryystämässä aamukahvit. Kahvittelun ohella oli pitkästä aikaa mukava jutustella ihmisten kanssa jotka puhuivat ymmärrettävää englantia. Heille annoimme kiitokseksi yöpaikasta minipullon koskenkorvaa, läkerol-rasian sekä sisu- ja tervaleijona-pastilleja. Ennen lähtöämme jatkamaan matkaa herkuttelimme Youngin perheen herkullisilla mansikoilla. Matkamme jatkui kellon lyödessä 11:30.

Nyt hemmettiin sateisesta Englannista!

Tuore Haggis-nyytti suoraan teurastajalta

Poistuimme, toivottavasti viimeisen kerran vaelluksemme aikana sateisesta ja mäkisestä Englannista. Kellon tullessa 12:50 olimme Yetholmilaisen teurastajan pitämän pienen kaupan edustalla 500g Haggisnyytti kädessämme. Tämä Skotlannin perinneruoka tehdään aineksista joita terve ihminen ei söisi. Yetholmista löytyi myös  ensimmäinen natiivi partiokolo. Kolo löytyi sattumalta yleisen käymälän vierestä, jota ahkerasti käytimme. Paikallisiin partiolaisiin emme kuitenkaan törmänneet. Sateen yltyminen ei edesauttanut eilisessä rankkasateessa kastuneiden vaelluskenkiemme kuivumista.. Kävimme kyläkaupassa ostamassa eväiksi muropatukoita ja paahtoleipää. Pidimme vielä pienen tauon puistonpenkillä vesisateessa syöden viimeiset näkkileivät ja eilen ostettua pähkinäsekoitusta.

Joillakin lähtee homma aina lapasesta

Vesisateessa on tylsä kävellä kengät märkinä. Matkalla tuli juteltua lähinnä lampaiden kanssa, jotka kylläkin aina vastasivat takaisin. Kimmon sanoin: “Mikko puhuu vain lampaille.” Morebattlen kylässä söimme lounasta: purkit tonnikalaa mieheen paahtoleivällä. JA tietenkin vesisateessa. Tosin tällä kertaa koulun edustalla. Matka jatkui taas 15:50.

Scottish Borders Landscape

Perinteisesti yöpaikkaa oli tarkoitus alkaa metsästämään ajoissa, mutta kuten aina, aikataulu venähti suunnitellusta. Illalla saavuimme Roxburghiin, vanhojen rautatiesiltojen kaupunkiin. Asukkaat opastivat meitä kysymään yösijaa kaupungin laidalla olevalta farmilta. Farmari tarjosikin meille telttapaikan aivan joen rannasta.. tosin.. kyseessä oli lehmien aitaus. Lehmät kylläkin olivat tien toisella puolella. Sade taukosi sopivasti ja saimme telttamme pystyyn. Teltta tosin tarvitsi pystyttää lantakasojen päälle.. koska koko alue oli niitä täynnä. Tuoksut olivat mukavan eläimelliset. Päivälliseksi söimme tuttua Roxburghilaista pastaa tomaattikastikkeessa ja tonnikalaa. Ilta sujui sukkia kuivatellessa huomiseksi. Iltapalana oli tietenkin päivällä ostettu 500g Haggisnyytti. Mikä voisikaan olla Skotlantilaisempaa kuin Haggisin tekeminen sontaläjien keskellä? Haggis oli todella hyvää ja pääsimme petiin puoliltaöin.

Telttapaikan saimme lehmäaitauksesta

Cooking Haggis

Sääennuste lupaa huomiselle sadetta ja loppuviikoksi aurinkoa. Jännityksellä odotan kestävätkö jalat vielä kolmannen päivän kosteutta. Huominen päivä tulee pitkälle ratkaisemaan kuinka helppo loppuviikosta tulee siis.

Budjetti: 5,45 puntaa

Matka: 24 km (askelmittari 29 km)

Neljännen vaelluspäivän kartta

(kirjoittanut: Mikko)

Sää: Aamulla puolipilvistä ja riittävän lämmintä. Päivällä ilma hiostava ja auringossa hikinen. Illalla mukava “pieni” ukkoskuuro yllätti ja kasteli täysin parin numero viisi sekä kantamukset.

Whitsomen kylänraitti

Aamulla herätys oli kello 8:00. Teltassa ei ollut onneksi ihan niin kostea tunnelma kuin eilen. Mikon vielä yrittäessä kömpiä ylös makuupussista kävin kyselemässä puhelinta ulkoilijoilta ja löysin eiliset ystävämme. Mies naukkaili kaljaa heti aamutuimaan ja jäi juttelemaan sekä auttamaan Mikon herättelyssä. Seuraavilta koiranulkoiluttajilta saimme puhelimen lainaksi ja Mikon hoitaessa pakollisen puhelun minä keittelin aamupuuroa. Coldstreamissa oli kuulemma nähty suomalainen tyttöpari (Noora & Saara?). Lopulta pääsimme liikkeelle, mutta museo oli kiinni mihin olimme aikoneet mennä tutustumaan. Kävimme kaupassa ostamassa taas parin päivän eväät. Kilometrejä alkoi kertyä vasta kello yhdentoista jälkeen.

Saavuttaessa taas Englantiin rajamuodollisuudet olivat suorastaan huomaamattomat

Kello 11:10 saavuimme taas Englantiin (Northumberland) River Tweedin ylityksen jälkeen. Matkalla Branxtoniin pidimme sadekuuron mittaisen tauon syöden keksejä.. sateessa. Aurinko saatteli meidät Flodden Fieldin vuoden 1513 taistelukentälle kello 13:20. Tutustuimme Englannin ja Skotlannin väliseen taisteluun kylttien avulla. Kellon lyödessä 14:00 lähdimme viereiseen Branxtonin kylään lounastauolle. Lounaaksi oli perinteistä Branxtonilaista vaaleaa leipää ja tonnikalaa, joka nautittiin puistonpenkillä. Lounaan jälkeen vierailimme Fantasia Gardenissa, jossa oli lukuisia betonista tehtyjä ja maalattuja eläin- ja muita patsaita. Eikä itse puutarhakaan näyttänyt kovin pienellä vaivalla tehdyltä. Eilen sain siivota rinkastani linnunpaskaa ja tänään lounasta syödessäni lintu pommitti siemenillä.

Fantasia Gardenin betonieläintaidetta, kuvassa Kimmo

Fantasia Gardenista bongattua

Vesitäydennysten jälkeen jatkoimme matkaa kello 15:40 kohti etelää periaatteella “päätetään risteyksessä mihin mennään.” tarkoituksena oli kerätä vain mahdollisimman paljon kilometrejä. Reittivalinta alkoi kuitenkin tuntua ylämäkiä kävellessä hieman väärältä. Tahtoo takaisin Skotlantiin! Edessä on 100m korkeuseroja emmekä ole vielä lähelläkään kukkuloita! Pidimme muutaman keksin mittaisen tauon kello 17:00 Thornington farmin portinpielessä.

Taivas enteili kunnon myrskyä illaksi

Päätimme suunnata lähemmäs kansallispuiston rajaa ja Pawstonia yöpaikan toivossa. Pawston osoittautui yhden tilan kokonaisuudeksi ja ainut kosketuksemme paikallisiin jäi pariin koiraan. Yksi koirista päätti kusaista Mikon rinkalle (onneksi oli sadesuoja päällä!) Lähdimme Pawstonista kohti Shottonia ja aiemmin matkalla hieman jyrissyt taivat päätti avata vesihanan. Heitimme sadetakit niskaan ja jatkoimme matkaa. Pian alkoi käydä selväksi, että olisi ollut syytä vetää sadehousut shortsien päälle myös, sillä vaelluskengät aloivat kastua varresta alaspäin hyvällä vauhdilla. Noin 20min kaatosateessa tarpomisen jälkeen ohi ajanut autoilija tarjosi kyytiä, joska kuitenkin kieltäydyimme. Älkää kysykö miksi, siihen on syynsä. Vähän matkan päässä oli talo, josta haimme sateensuojaa. Osoittautui että ukkonen oli katkaissut talosta sähköt mutta pääsimme sisälle ja saimme pienen vuokrahuoneiston käyttöömme (ilmaiseksi) yöksi. Kuivattelimme vaatteita ja kävimme haaleassa kylvyssä! Aikamoista luksusta! Teimme myös iltapalaa isännän tuomista tuoreista munista, paksuista kinkunsiivuista, leivästä, tomaatista ja kahvista. Yöksi oli luvassa pehmeä sänky!

Mikko cooking

Budjett: 9,30 puntaa

Matka: 23 km (askelmittari 26km)

Kolmannen vaelluspäivän kartta

(kirjoittanut Kimmo H.)

Sää: Aamupäivällä aurinkoista, noin 20 astetta. Päivällä brittiläinen sää näytti parastaan, vettä sateli pilvettömältä taivaalta. Iltaa kohden pilvistyvää ja yllättäen pieniä sadekuuroja.

Ensimmäisen yömme isäntäväki Whitsomessa

Kuuma aamuaurinko pakotti parin numero viisi (edelleen me) heräämään jo ennen aamu seitsemää. Kosteusprosentti teltassa oli hyvin lähellä sadetta. Kuuma päivä olisi siis tiedossa. Aamiaista isäntäperheemme ei meille tarjonnut, joten teimme itse perinteistä Whitesomelaista. Näkkäriä sulatejuustolla, kanakeittoa ja kahvia. Isäntämme herra G. Wilson antoi meille tarkat ohjeet (itse piirretyt) miten pääsisimme Norhamiin. Lisäksi saimme Wilsoneilta mukaamme kaksi karttaa; Historic Castles, battles & massacres sekä etelä-Skotlanin kartan mittakaavaltaan 1:200 000. Ylätykseksemme myös eilinen ystävämme “Ian” kävi tervehtimässä meitä ja lahjoitti kirjan “Clans & Tartans”. Kiitokseksi isännillemme annoimme Läkerol-pastilleja sekä Sisuja. Matkamme jatkui 9:45 kohti Englannin rajaa ja Norhamin kaupunkia.

Tieltä ei yleensä nähnyt ympäröiville pelloille

Matkalla kuljimme lähinnä asvalttirännejä (asvalttitie jonka molemmilla reunoilla korkeat pensasaidat), joten maisemat olivat hieman yksitoikkoiset. Pahasti näyttää siltä että täältä ei löydy päällystämättömiä yleisiä teitä ollenkaan. Jalat kiittävät! Kellon ollessa tasan yksitoista, pysähdyimme Ladykirkin pienessä kylässä. Kirkon aidalla maistuivat myslärit (myslipatukat).

Ladykirk Church

Seuraavaksi ylitimme rajajoen, River Tweedin, jota kansoittivat perhokalastajat. Kello 12:10 saavuimme Norhamin linnan raunioille. Keli oli hyvin tuulinen, mutta edelleen aurinkoinen. Lounaaksi söimme perinteisiä Norhamilaisia lounasleipiä, eli vaaleaa leipää sulatejuustolla sekä siihen päälle purkista lisättyä corned beefiä. Ruokalepona kävimme pomppimasa pitkin linnan raunioita. Matka jatkui 13:50 jolloin törmäsimme taas “Ianiin” Norhamilaisen pubin terassilla. Jatkoimme matkaa ja kävimme täyttämässä vesipullot majatalossa, jonka isäntä puhui täyttä hepreaa. Oli parempi vain nyökkäillä kuin vastailla mitään.

Posea Norhamin linnalta

Kellon lyödessä 14:30 palasimme takaisin ihanan Skotlannin maaperälle, suunatana edelleen Coldstream. Pidimme tauon Lopunajan Kivimuurin kohdalla noin kello 15:25. Jatkettuamme matkaa tapasimme Sannan ja Hannan kellon ollessa 16:15 Lopunajan Kivimuurin loppupäässä, Norhamin ja Coldstreamin puolessamatkassa. Autoimme tyttöjä sen verran että kerroimme oikean kellonajan. Tytöt olivat eläneet päivänsä Suomen ajassa, olivat ihmetelleet aikaiselta tuntunutta herätystään..

Sanna ja Hanna tulla tupsahtivat tiellä vastaan

Matka Norhamista aina Lenneliin oli reipas 10km ja varsin tylsä osuus. Lehmiä, lampaita, asvalttia ja hikeä. Ennen Lennelin kylää pidimme taas pienen tauon.

Rennosti jalkaa lepuuttaen

Ilta kuuden maissa pääsimme päivän päämääräämme, eli Coldstreamiin. Kaupunki on vilkkaampi kuin muut tapaamamme yhteensä. Kävimme kaupasta ostamassa aamuksi puuroa, hilloa, leipää ja kinkkua. Pyörimme tovin aikaa pitkin kaupunkia etsien yöpaikkaa. Lopulta pubista jonka tiskille päädyimme nojailemaan (olimme vesilinjalla joo joo) meidät ohjattiin yöpymään isolle nurmikentälle River Tweedin varteen aivan kaupungin keskustaan. Varmuutta leiriytymisen laillisuudesta ei ollut. Tosin seuranamme olivat vanha mies ja hänen koiransa matkailuautossaan. Käytyämme uimassa joessa ja tehtyämme Coldstreamilaista pastaa tomaattikeitossa tonnikalan kera Kimmo teki tuttavuutta naapureihimme. Saimme paketin keksejä sekä neuvoja, yleistietoa ja vaikeasti ymmärrettävää Skottilaista puhetta.

Telttapaikka löytyi (luvattomasti) kaupungin puistosta

Päivän budjetti: 3,62 puntaa

Päivän matka: 22,5 km (askelmittari 23km)

Toisen vaelluspäivän kartta

(kirjoittaja Mikko Lehtojoki)

Matkamme alkaa perjantaina 3.7.09 ja päättyy sunnuntaina 12.7.09 Luvassa on rapiat 200km Englannin ja Skotlannin rajaseudun asvalttiteiden tamppaamista mukavat lisäpainot selässä. Tällä reissulla lehmät ja lampaatkin nauroivat meille..

Blogi koostuu minun ja Kimmon päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 2009 Englannista ja Skotlannista. Valokuvat on otettu kummankin vaelluksella mukana olleilla kameroilla.

Vaellusreittimme kokonaisuudessaan

Vaellusreittimme tuli kulkemaan Englannin ja Skotlannin rajaseudulla. Maiden välisen rajan ylitimme useita kertoja kymmenen päivän aikana. Emme olleet juuri etukäteen reittiä suunnitelleet vaan etenimme päivä kerrallaan huolehtien kuitenkin siitä että 200km tavoite tulisi saavutettua ja että olisimme oikeaan aikaan maalissa.