Aamupäivällä käytiin uudestaan netissä Siligurissa. Ei edelleenkään tietoa lennostamme Suomeen vaikka aikaa oli enää alle 24h siihen. Hienoa tiedottamista!
Puolenpäivän aikaan otettiin check-out ja suunnattiin nokka kohti lähintä lentokenttää mikä sijaitsi Bagdograssa. Vartijat hieman ihmettelivät lentokentällä Jaakon Bhutanista ostamaa jousta joka sojotti joka suuntaan rinkasta. Lentokenttä oli perusnuhjuinen, mutta saatiin syötävää ja päivä piristyi.

Jaakko nauttii sapuskaa Bagdogran lentokentällä
Spice Jetin lentoemännät oli selvästi valittu mallikilpailusta. Oikein.
Delhiin saapuminen oli melko hurjaa, kun koneesta astui ulos niin päin naamaa iski kuin nyrkki 40 asteen lämpötila. huh huh. Kentällä alettiin sitten selvittelemään lentomme kohtaloa. Ketään ei kuitenkaan Finnairin toimistossa ollut paikalla eikä mitään tietoa lennosta ollut saatavilla. Törmättiin lentokentällä myös suomalaiseen jannuun joka oli ollut 3,5 vuotta reissunpäällä ja nyt palaamassa Suomeen. Siinä sitten jokunen tunti palloiltiin hoo moilasina.
Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä Delhin keskustaan etsimään yöpaikkaa, tuttuun Pahar Ganjiin. Otettiin sama bussi kentältä keskustaan kuin viimeksikin. Tosin eron teki se että saavuimme keskustaan pimeässä. Oli hämmentävää väistellä kadulla nukkuvia / kadulle kuolleita ruumiita matkalla turistikadulle. Psykedeelistä.
Tällä kertaa oli pakko investoida ilmastoituun huoneeseen. Jaakon astma oli pahentunut ja Delhin pölyisyys + jäätävä lämpötila eivät auttaneet asiaa. Normaalikin ihminen kärsii jo tuossa +45 asteessa.
Pahar Ganj ei ollut tällä toisellakaan kerralla miellyttävä kokemus. Pimeän tultua lehmät valloittivat kadut ja söivät ihmisten päivän aikana maahan heittämät roskat. Voitte kuvitella kuinka hämärää se on pimeässä, tomussa väistellä vastaan tulevia roskia syöviä lehmiä.
Kulut:
- hotelli 175 INR
- ruoka 125 INR
- netti 50 INR
(kirjoittanut Mikko Lehtojoki)