’10 Destination Himalaya

Yö tuli nukuttua todella huonosti, sähköt katkeilivat eli ilmastointilaite ei toiminut ja oli pirun kuuma. Hieno yksityiskohta hotellihuoneessa oli katossa olevat siniset led-valot.

Aamulla suunnattiin ensimmäisenä nettiin josta Jaakko osti itselleen lennon Eurooppaan… tarkemmin Istanbuliin. Astma ei kestänyt enää olla Delhissä ja oli pakko päästä pois.

Viimeinen yhteinen sapuska, tiet erosivat tämän jälkeen

Itse taas varasin lennon Kathmanduun. Tämä tarkoitti sitä että yli kolme viikkoa yhdessä Jaakon kanssa travellausta päättyisi tähän päivään. Kerkesimme käymään vielä lounaalla, hyvästeltiin ja lähdin kiireellä kentälle. Olin tuntia ennen lentoa kentällä jossa oli onneksi hiljaista. Viidessätoista minuutissa pääsin lähtöportille ja sain hengähtää. Tästä alkaisi seuraava reissu!

Myöhemmin sain kuulla että Jaakko oli luovinut itsensä Istanbulin sijaan Rovaniemelle ja sieltä takaisin Turkuun.

Kulut:

• 680 INR hotelli
• 300 INR taksi
• 120 INR ruoka
• 50 INR netti

(kirjoittanut Mikko Lehtojoki)

Aamupäivällä käytiin uudestaan netissä Siligurissa. Ei edelleenkään tietoa lennostamme Suomeen vaikka aikaa oli enää alle 24h siihen. Hienoa tiedottamista!

Puolenpäivän aikaan otettiin check-out ja suunnattiin nokka kohti lähintä lentokenttää mikä sijaitsi Bagdograssa. Vartijat hieman ihmettelivät lentokentällä Jaakon Bhutanista ostamaa jousta joka sojotti joka suuntaan rinkasta. Lentokenttä oli perusnuhjuinen, mutta saatiin syötävää ja päivä piristyi.

Jaakko nauttii sapuskaa Bagdogran lentokentällä

Spice Jetin lentoemännät oli selvästi valittu mallikilpailusta. Oikein.

Delhiin saapuminen oli melko hurjaa, kun koneesta astui ulos niin päin naamaa iski kuin nyrkki 40 asteen lämpötila. huh huh. Kentällä alettiin sitten selvittelemään lentomme kohtaloa. Ketään ei kuitenkaan Finnairin toimistossa ollut paikalla eikä mitään tietoa lennosta ollut saatavilla. Törmättiin lentokentällä myös suomalaiseen jannuun joka oli ollut 3,5 vuotta reissunpäällä ja nyt palaamassa Suomeen. Siinä sitten jokunen tunti palloiltiin hoo moilasina.

Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä Delhin keskustaan etsimään yöpaikkaa, tuttuun Pahar Ganjiin. Otettiin sama bussi kentältä keskustaan kuin viimeksikin. Tosin eron teki se että saavuimme keskustaan pimeässä. Oli hämmentävää väistellä kadulla nukkuvia / kadulle kuolleita ruumiita matkalla turistikadulle. Psykedeelistä.

Tällä kertaa oli pakko investoida ilmastoituun huoneeseen. Jaakon astma oli pahentunut ja Delhin pölyisyys + jäätävä lämpötila eivät auttaneet asiaa. Normaalikin ihminen kärsii jo tuossa +45 asteessa.

Pahar Ganj ei ollut tällä toisellakaan kerralla miellyttävä kokemus. Pimeän tultua lehmät valloittivat kadut ja söivät ihmisten päivän aikana maahan heittämät roskat. Voitte kuvitella kuinka hämärää se on pimeässä, tomussa väistellä vastaan tulevia roskia syöviä lehmiä.

Kulut:

• hotelli 175 INR
• ruoka 125 INR
• netti 50 INR

(kirjoittanut Mikko Lehtojoki)

Nyt sitten arvotaankin, että ollaanko menossa takaisin Suomeen vai ei. Tänään on joka tapauksessa lento Bagdograsta Delhiin Spicejetillä. Kysymys kuuluu, että mitä sen jälkeen. Finnairin sivut ovat harvinaisen kelvottomat eivätkä kerro juuri muuta kuin vanhentunutta tietoa. Finavia on hieman parempi, mutta meidän lennostamme ei kuitenkaan vielä tiedä Odinkaan.

Tässä esimerkki täysin tavallisesta squat – eli kyykkyhuussista hotellistamme

Huono juttu on se, että epätietoisuuden vuoksi täytyy tulla Delhiin. Kyseinen kaupunki on jotakuinkin viimeisenä listalla kaupungeista, joissa haluaisin odotella.Paikallinen TV uutisoi, että kaupungissa on ennätyksellisen kuuma (8 astetta yli normaalin) eli 44 anderssia. Astmaatikolla se yhdistettynä pölyyn ja saasteisiin ei lupaa pitkää ikää.

(kirjoittanut Jaakko Vainio)

Aamun tultua käytiin hankkimassa liput Darjeelingin kuuluisimpaan – teen lisäksi – nähtävyyteen. Toy Train, eli kapeakiskoinen höyryjunarata. Rata on yksi harvoista vielä käytössä olevista ja se kipuaa tasangolta aina ylös Darjeelingiin asti. Nyt kuitenkin oli käynyt niin että maanvyörymä oli katkaissut osan radasta ja pääsimme vain puoleenväliin alaspäin.

Jaakko odottamassa pääsyä Toy Trainin kyytiin

Siellä sitten käytiin syömässä natiivien suosimassa ruokapaikassa ja ajettiin sen jälkeen jeepillä alas Siliguriin. Tie alaspäin oli vielä pelottavampi kuin ylös. Ajettiin läpi vuorenrinteiden viidakon ja teeplantaasien. Sää oli pitkästä aikaa hyvä, eli ei satanut.

Siligurin kaupunkia halkoi kuivettumaan päin oleva joki

Siligurissa käytiin illalla arjalaisessa leipomossa sekä netissä ihmettelemässä Islannin purkauksia. Finnair ei ollut edelleenkään tiedottanut meidän lennostamme takaisin Suomeen. Hienoa!

Kulut:

• matkustus 210 INR
• hotelli 250 INR
• ruoka 260 INR
• netti 80 INR

(kirjoittanut Mikko Lehtojoki)