Pori-Helsinki-Pietari

Reissu alkoi Eevan kanssa Porista lauantaina 18.12. klo 05:20 aamujunalla kohti Helsinkiä. Paikallisjuna vaihtui InterCityyn Tampereella ja uuteen Allegro(-pendoliinoon) Helsingissä.

eeva ja allegro

Eeva ja uutuutta kiiltävä menopelimme

Kuten Aasiaankin, reissuun lähti 40 litrainen Haglöfsin Matrix rinkka sekä National Geographicin olkalaukku kameroineen. Mukaan tuli otettua kolmen päivän vaatteet ja välikerrasto – olihan nyt talvi ja edessä olisi kylmä Siperia. Käytännössä rinkka oli siis puolityhjä – tilaa riittäisi tuliaisille. Tosin, vanhoja ja rikkinäisiä, roskiin käytön jälkeen lentäneitä vaatteita riitti aina Baikaljärvelle saakka.

Suuri ero viime reissuun olisi se että tällä kertaa ei ollut tarkoitus blogittaa. Himalayan blogikin oli edelleen kesken reissuun lähtiessä puhumattakaan viime reissun videomateriaalin editoimisesta.. Joten tämä ja seuraavat merkinnät ovat suoraan päiväkirjastani.

Edellisenä yönä ei tullut nukuttua, vaan se meni pakatessa ja tekemättömiä asioita puuhastellessa. Välit Pori-Tampere sekä Tampere-Helsinki menikin sitten yöunia korvaillen.. Uudenkarhean Allegron penkit olivat pendolinomaisen epämukava, eikä unenlaatu enää yltänyt miellyttävälle tasolle. Torkahtaminen tapahtui vasta Suomen rajojen ulkopuolella. Eikä kyllä rajanylityksestäkään jäänyt mitään muistikuvaa. Seuraavaksi heräilin kun Venäjän tullimiehet halusivat nähdä passin. Matka Pietariin oli yllättävän lyhyt, kolme ja puoli tuntia hujahti hetkessä.

pietarin kaupungintalo

Pietarin kaupungintalo joulukuisena päivänä

Wow! Pietari oli todella positiivinen yllätys. Kaupunki oli enemmän Eurooppalainen kuin olin edes kuvitellut. Pahin kulttuurishokki tuli heti vastaan Pietarin Suomen juna-asemalla. Kukaan ei halunnut puhua englantia eikä oikein meinattu löytää edes ulos asemalta. Seuraavaksi hukassa olikin metro. Metron myötä vastaan tulikin seuraava ongelma – Pietarin metrokartta oli tarjolla vain kyrillisilla kirjaimilla. Lopulta saatiin apua ja päästiin pääkadulle. Suunnaksi Central Ticket Office ja lippujenosto kohti Moskovaa seuraavalle päivälle. Tästä reissumme alkoi varsinaisesti, myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Tähän oli tottuminen myöhemminkin, alkuun se tosin oli jonkinlainen shokki. Eevan veljen vaimo (Olga, Uzbekistani) oli kirjoittanut meille mukaan lapun jossa luki venäjäksi että halusimme 2 paikkaa 2. luokkaan (kupe), ylä- ja alapedin samalta puolelta. Tällä lappusella selvittiinkin joka kerta kunnialla lipunostorumbasta. Toinen luokka Venäjän rautateillä tarkoittaa neljän hengen ovellisia hyttejä joiden taso vaihtelee suuresti riippuen junasta. Uudemmat ja hienommat junat ovat pienempinumeroisia (1-50) ja vanhemmat sekä enemmän kuluneet suurempinumeroisia. En suosittele kolminumeroisia (100-) paitsi jos haluaa autenttista venäläistä matkailukokemusta – ja silloin sitten luokaksi kupen sijaan plastkartny!

Liput hankittua lähdimme etsimään hostellia joka oltiin varattu. Oikea katu, talo ja talon numero löytyi… mutta hostellia ei. Oli hippasen kylmä.. ja alkoi turhauttaa. Haahuilimme jossain rappukäytävässä mikä oli lähin arvaus hostellin sijainnille mutta sieltä sitä ei kuitenkaan mitään löytynyt. Käytiin talossa sijaitsevat liikkeet myös läpi mutta kukaan ei tuntunut tietävän mitään mistään hostellista, great! Päätimme vielä kokeilla yhtä varsin epämääräistä sisäpihaa ennen kuin lähdettäisiin syömään ja etsimään toinen yösija. Ja kappas, sattuman kautta se löytyi!

Hostelli oli aivan uusi, sitä vielä remontoitiin kun saavuttiin. Eivät olleet saaneet vielä mitään kylttejäkään aikaiseksi sijainnistaan. Olimme kuudennet asiakkaat ja sen kunniaksi saatiin skumppapullon heti käteen tervetuliaislahjana, cool! Pahoittelivat kovin ettei heillä ollut vielä kylttejä eikä puhelinkaan toiminut. Saimme olla oman huoneemme ensimmäiset yöpyjät, paikka oli varsin päheä ja uutuutta kiiltävä. Meidän lisäksemme hostellissa oli yksi norjalainen tyttö.

eremitaaši

Eremitaaši on eräs maailman suurimmista taide- ja kuttuurihistoriallisista museoista

Illalla käytiin syömässä Hostellin lähellä. Heti löytyi lempipaikaksi muodustuva “New Russien Cuisinea” myyvä pikaruokaketju Tepemok. Ruuan jälkeen tuli käytyä pienessä kaupassa tutustumassa paikallisiin antimiin. Lonkeroakin myivät halvemmalla kuin ikinä missään koskaan. Tästä ei voi tulla huono matka. :)

Yö meni ihan hyvin vaikak hitusen kylmä olikin. Pieni sähköpatteri ei ihan riittänyt koko huoneen lämmittämiseen. Mutta eikös kylmässä ihminen nuku aina paremmin?

Kulut:

  • Pori-Helsinki juna 17,90 €
  • Helsinki-Pietari 51,20 €
  • Metro 44 RUB
  • Hostelli 600 RUB
  • Kauppareissu 50 RUB
  • Pietari-Moskova 1204,35 RUB
This entry was posted in '10 Winter Wonderland and tagged , . Bookmark the permalink.

Kommentoi artikkelia: